*

Luisa-ClaudiaSovijrvi

Normaalisto, eli olkaa kiltit ja ottakaa happoo


  Normaalit on niiden luokka jotka "tekevät vain työtään" mutta osana laajempaa kokonaisuutta: he ovat sekoitus ylempää ja alempaa keskiluokkaa, jolle on tärkeää pysyä normaaliston sisäisessä kontrollissa. He haluavat identifioitua porvareihin, mutta eivät osaa: porvaristolla nimittäin on kulttuuri, se toki on pompöösi ja absurdi versio jouteliston vapaasta maailmasta, mutta se on jotakin. Siinä on kauniit puolensa: vaikkapa porvarilliset Tachenin taidekirjat ovat yksinomaan ihastuttavia oli kyse ekspressionismista loistavissa väreissä tai kauniista eroticasta - vaikka toki jouteliston julisteen tekijät ja Menages Trois: http://www.ma3.fi kykenevät vastaavaan jälkeen sisällöllisesti. 

  Marimekon ja vastaavien tuotteet ovat yleensä puhtaasti koomisia, ainakin kun niiden hinnan ottaa huomioon, mutta niissä on säväys puhtaan virtaavan veden muistosta saatanan sydämessä.

  Normaali ei vain ole cis, yleensä valkoinen, heteroseksuaalinen, sukupuolisuhteissaan saman ikäinen kumppaniensa kanssa, "laadukkaammalla" tasolla akateemisesti koulutettu, simppelinä ammatti-identifioituva, hän herää aamulla aikaisin ja tahtoo töihin ennen lounasaikaa. Trumanin Amerikan klassinen kuva, kotitalo, auto ja perhe joka kilpailee ollakseen viereisten talojen loputon klooni.

  Normaaliston jäsentä ihmisestä ei tee, että hän sopii näihin koordinaatteihin, vaan että vaatii sitä itseltään ja muilta, että vaikka ei olisi hetero, koettaa epätoivoisesti Setan tapaan olla heterompi kuin heterot itse, olla normaali, ja ennenkaikkea borg asenne joka kohdistuu vaikkapa joutelistoon: vastarinta on turhaa, liity meihin, mene töihin, herää aamulla, mene naimisiin. 

  Kurjalistolla ongelma usein on, että koska heidän itsetuntonsa on alhainen, nämä etäisyydestä katsoen hieman huvittavat ihmiset vaikuttavat heihin eniten. He ovat ehkä ilman riittävää valmistautumista koettaneet elää jouteliaasti, ja päätyneet ongelmiin, jolloin muurahaisten touhu näyttää melkeimpä haluttavalta. 

 Normaalisto on kuitenkin julistanut sodan joutelistolle, meille huumeita käyttäville, laiskoille hipeille jotka elämme sosiaaliavustuksilla ja kirjoitamme runoja; meillä on kulttuuri, junteilla taaja äänekäs armeija. 

  Normaalisto on vaarallinen ja erityisesti nuoret on sen ikeestä vapautettava. Ehkä on tapa jolla murtaa mielten jäätä ja tämä olkoon viestimme normaaleille: ottakaa happoo. 

  Kuten Steve Jobs usein kysyi:  ketkä teistä eivät ole ottaneet lsd:tä? Ketkä ovat yhä neitsyitä? Todella hyvä pano voisi myös auttaa yrittäjähenkisyyteen. Jotkut syyttävät tätä elitismiksi, mutta tarvitsemme lisää elitismiä, erityisesti nyt kun persujen nousu näyttää mitä sen puutteesta seuraa: työväenluokka alkaa hyppiä silmille. Mutta minä en oikeastaan ole elitisti: uskon että on tapoja auttaa näitä ihmisiä. 

   Nykyinen tendenssi on vaarallinen koska normaalit vaarantavat patsi yhteiskuntarauhan sietämättömällä käytöksellään, myös vaativat joutelistoa menemään töihin. Se taas vaarantaa koko kansantalouden. Osa tästä vaatimuksesta tulee kapitalisteilta, mutta myös hyödyllisiä idiootteja siihen laajalti käytetään. 

  Unohda tiedot, taidot, verkostot, hyödyllinen analyysi, oppimisprosessi ja uudet keksinnöt. Lopeta opiskelu, ajattelu, eläminen ja hanki työ. Mikä tahansa työ, jossa on huonot ehdot ja paska palkka. Tietysti, se on automatisoitu ensiviikon keskiviikkoon mennessä. Mutta sitten voit hankkia uuden, vielä huonomman työn. Lopulta kun ne on kaikki automatisoitu, voit tulla valtionvaroin valmistamaan mölkkyjä.

     Aiemminhan on byrokratiaa perusteltu sillä, että turvaverkon pitää olla olemassa, mutta ettei kukaan kävisi perustulolle, järjestelmän pitää olla sopivan vittumainen. Sellainen että selviää mutta ettei sen varaan kukaan halua jäädä. Ilmeinen seuraus tosin on, että niille jotka haluavat, byrokratia ei ole ongelma. Senkun käy parissa virastossa - töissä joutuisi paljon raskaampaan pyöritykseen. Ainoa seuraus on että ne joiden toimintakyky on heikentynyt, jotka eivät jaksa tai hahmota tai osaa vaatia - eli joille avun tarve on suurin - eivät selviä toimeentulon hakemisesta.

   Nythän perustelu on sangen vastaava. Ammattiliitot eivät valita, koska niillä on omat korkeammat eläimensä ja mölkynkokoajat ja nuoret ovat niiden arvon alapuolella kun pitää saada äijäduunarille pätäkkää, mutta ilmeistähän on, että työpaikkojen määrän täytyy tästä vain vähentyä koska ne on korvattu työnteettäjälle suunnatuilla subventaatioilla.

   Pitäisi ottaa noin 2.5 sekuntia laskea tämä yhteen. Ongelma vain on että työihmiset ovat nykyisellään liian fiksoituneita (eivät välttämättä tyhmiä) saamaan tätä aivoihinsa. Kyse nimittäin on fiksaatioista. 

   2. Normaalin psykologia 

  Koska normaalistoa määrittää pitäminen kiinni sovinnaisesta elämäntavasta ja pelko kaikkea sellaista kohtaan joka on sen ulkopuolella, psykologisesti se vaikuttaisi asiaan: toisaalta ehdollisiin kiintymyssuhteisiin, pelkoon ettei tule hyväksytyksi hyvin suljetun laatikon ulkopuolella ja toisaalta kyvyttömyyteen formaaliin ajatteluun. Siksi auto ja talo vaikka maapallo ei kestä sitä, siksi pummit töihin vaikka ei edes olisi työpaikkoja. 

 Tätä kutsutaan myös nimellä functional fixedness, joka on yleisin este uuden ratkaisun keksimiseen. Kynttiläongelma on tämän klassinen esimerkki: ihmisille annetaan rasia nastoja ja kynttilä. Kynttilä pitää kiinnittää seinään ilman että steariini valuu pöydälle. Jotkut koettavat valuttaa steariinia seinään ja kiinnittää kynttilän siihen. Ei toimi.
 Muita ratkaisuja ei itseasiassa ole, kuin kaataa nastat pois rasiasta, kiinnittää rasia nastoilla seinään ja pystyttää kynttilä siihen. Tämän tajuamiseen menee hetki, koska katsomme rasiaa alunperin vain nastojen säilytyspaikkana. 

  Hapon ottaminen auttaisi, koska se monien kuuluisien tutkimusten mukaan (klassisimpina Learyn vankilakokeet ja James Fadimanin ongelmanratkaisukoe) lisää luovaa ajattelua, sitä että näkee tavanomaisen ja fiksoituneen läpi uuden ratkaisun. Jos ihminen on normaali, hänen koko kuvansa mahdollisesta sosiaalisesta järjestyksestä on fiksoitunut ja yksinkertainen. Hippi on hänelle kauhistus, koska se ei mahdu hänen kapean maailmansa koordinaatteihin. 

  On suositeltava myös tätä Richard Alpertin haastattelua aiheesta: https://m.

   3. Joutilaiden divaanit ja riittävät resurssit

   Joutilaan on ymmärrettävä että hänenkin on tehtävä valinta. On nimittäin niitäkin normaaleja, jotka ovat koettaneet kaksikymppisinä elää hippeinä ja päätyneet katastrofiin, koska eivät ole olleet lainkaan valmistautuneet siihen mitä vaatii elää tavanomaisuuden koordinaattien ulkopuolella. 

  Joko niin että he ovat koettaneet avata ovet maailmalle, ja yllättyneet kun koko maailma sitten tulee sisään, oli sitten kyseessä valtaus tai foorumi, tai koettaneet samaan aikaan pitää mukavan akateemisen uransa ja olla autonomisia. 

  Tai ottaneet happoa kerran, kokeneen oivalluksia, mutta sen sijaan että olisivat vain toteuttaneet sitten mitä oivalsivat, ottaneet 200 kertaa lisää, kuten myös videon Richard Alpert, josta tuli psykoottinen guru Ram Dass, vaikka hänestä olisi nuorena ollut niin paljon parempaan. 

  On myös niitä, jotka vain näyttelevät ja ovat konformisteja kummajaisten joukossa. He kovin helposti vaihtavat puolta. Eläminen työmoraalin ulkopuolella nimittäin vaatii työtä - se mitä normaali kutsuu työmoraaliksi on nimittäin helppo, älyllisesti laiska ratkaisu. Se on sitä että halutaan työpaikka, jossa isukki kertoo mitä tehdään, että on valmiit mallit ja ratkaisut, eikä koskaan edes tarvitse kysyä miksi. Normaalille kaikki nimittäin on kerrottu jo valmiiksi, mene kouluun, lukioon, töihin, älä postaa alastonkuvia koska tuleva työnantaja ei tykkää... Ja vaikka lupaukset elintasosta jotka tähän liittyivät eivät edes ole totta, niin pyhä yksinkertaisuus ajaa laiskaa eteenpäin. 
  
  Jos normaalin todella jättää, se on eksistentiaalinen valinta, joka tekee ihmisestä paremman, mutta se on tehtävä kunnolla. Sen jälkeen maailma on enemmän tahdon muokattavissa olevaa materiaa, mutta toki on aina vieras normaalien maailman silmissä, muukalainen kaikkialla, mutta voittaa takaisin oman sielunsa, jos pystyy pitämään siitä kiinni. 
 
   Tässä kaikessa on jotain perustavan joutilasta, toki, ja siihen on oikein ottaa käyttöön kaikki vanhat resurssit. Rehellisyyden paino nimittäin on merkittävä vaikka ei olisi peittämässä sitä juoksemalla ympäriinsä. Siihen auttaa hetki tripin loppupuolella kun katsoo elämäänsä ulkopuolelta kauniin huoneiston puolihämärässä, ja näkee koko suuren sirkuksen korkeammalta, omat päämääränsä ja kuinka niiden tämänhetkistä mahdottomuutta kohti on mentävä ja muutettava koko horisontti. 

  Suosittelen sitä kaikille jotka ovat yli tai alle 30, paitsi jos on taipumusta psykooseihin, hyvin herkkä mieli tai muuta sen sellaista, sitten ei kannata. Muutoin kyllä. Sitten on itse tehtävä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän LauriBlomberg kuva
Lauri Blomberg

“The normal is that which nobody quite is. If you listen to seemingly dull people very closely, you'll see that they're all mad in different and interesting ways, and are merely struggling to hide it.”

- Robert Anton Wilson

Toimituksen poiminnat